Tämän ongelman keksin noin neljäkymmentäviisi vuotta sitten, se ei tietenkään tarkoita, etteikö moni muu olisi keksinyt sitä jo aikaisemmin, ja varmasti myös myöhemmin. Ainahan voi kuitenkin löytyä joku, jolle ongelma on uusi tuttavuus.  


 Heräsin aamulla teltassa, palelsi ja oli vähän nälkäkin. Ulkona oli valoisaa. Simo oli herännyt aikaisemmin ja lähtenyt ulos arvelin hänen tulevan pian ja kävin laittamaan aamupalaa. Teevesi oli ollut jo kotvan kuumana ja pemmikaanit esille kaivettuna, kun Simo viimein saapui. 
 
Minä kysymään: Mitä ulkona näkyi?  
Simo vastasi ensin varsin lakonisesti: Lunta.  
Saatuaan vähän teetä ja muutakin ravintoa, kävi hän tarkemmin kertomaan: Ensin hiihdin viisi kilometriä etelään, sitten pysähdyin katsomaan ympärilleni. Lunta joka puolella. Sitten hiihdin viisi kilometriä länteen, sitten pysähdyin katselemaan ympärilleni. Lunta joka puolella. Sitten hiihdin viisi kilometriä pohjoiseen ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Lunta joka puolella mutta sitten näin tämän teltan, oli niin hautautunut lumeen etten ollut huomata. 
 
Simo jäi ahkiota pakkaamaan, minä läksin vielä vähän hiihtämään. 
Kun tulin takaisin oli Simo aloittanut leirin purkamisen ja oli lähes valmis lähtemään. 
 
Simo kysymään: Mitä näkyi? 
Minä selitin: Ensin hiihdin seitsemän kilometriä pohjoiseen, sitten pysähdyin katselemaan ympärilleni. Lunta joka puolella. Sitten hiihdin kaksi kilometriä länteen, sitten pysähdyin katselemaan ympärilleni. Lunta joka puolella. Sitten hiihdin seitsemän kilometriä etelään, sitten pysähdyin katselemaan ympärilleni. Lunta joka puolella. Sitten hiihdin itään kunnes tulin teltalle takaisin.  
Eikös lähdetä hiihtämään oikein ahkioiden kanssa kohti sivilisaatiota.  
Missä olimme?