Tapasin Simon Pattijoen raitilla, kertoi lähtevänsä Lontooseen luennoimaan naparetkeilystä.   
Ruoka, juomat ja majoitus maksettu, pieni luentopalkkio odottamassa.   
Minä mukaan.   
Illalla olimme "Lontoon kansainväliset seikkailijat" kerhon seikkailussa (kokouksia nimitettiin seikkailuiksi), jossa Simo kertoi matkoistamme.   
Minä maistelin kerhon erinomaista viskiä, jota kerhon hovimestari kantoi ahkerasti eteeni.   
Simolla oli kuulijoina muutamia vanhoja ukkoja, toisen maailmansodan sankareita.   
Yövyimme kerhon askeettisissa vierashuoneissa.   
Seuraavana iltana oli taas muutamia kerhon jäseniä koolla. Tunsin yhden seikkailijan edellisestä illasta, hänet oli hovimestari esitellyt minulle jäsenenä numero yksi. Heittäydyin puheliaaksi.   
Minä: Hyvää viskiä teillä täällä kerholla.   
"Jäsen numero yksi": "Jäsen numero kuusi" hankkii sen Skotlannista, viski on eräs kerhomme erikoisuuksista.   
Minä: Luulisi seikkailijoiden käyvän kerholla ahkerammin jo pelkän viskin takia, eilenkin oli koolla vain neljä jäsentä.   
"Jäsen numero yksi": Kerhon säännöt määräävät tarkasti käymisemme. Meitä on kaksitoista jäsentä kerhossa. Minä olen "numero yksi" ja käyn kerholla joka päivä. "Numero kaksi" käy joka toinen päivä. "Numero kuusi", joka onkin   
tänään kerholla, käy joka kuudes päivä. Hän hankkii varmasti muutaman viskilaatikon teille vietäväksi kerhollenne, jos otamme asian esille. Jokainen käy siis vain numeronsa osoittamana päivänä. Jokaista jäsentä puhutellaan aina numerolla.   
Minä: Kokoonnutteko koskaan kaikki samana iltana?   
"Jäsen numero yksi": Se on hyvin harvinaista.   
Niin käy seuraavan kerran tämän vuosituhannen viimeisenä päivänä.  ( 31.12.1999 )   
Samassa Simo aloitti esitelmänsä mukaansatempaavalla tyylillään ja hiljennyimme kuuntelemaan.   
Seuraavana aamuna matkalla lentokentälle saan puhelun kännykkään. Olli siellä taas kyselee:   
Mikä viikonpäivä nyt on?    
Mikä viikonpäivä oli?