Kaikki alkoi kun sain sähkeen professori Ollilta.     
”Tulkaa heti olen tehnyt uskomattoman löydön. Se tulee mullistamaan koko tieteellisen maailmankuvamme.”     
Simon kanssa heti matkaan. Finnairin suoralento ensin Pattijoelta Manamaan,  sieltä kamelilla parikymmentä kilometriä etelään.    
Pari päivää kuluikin tutkiessamme Ollin löytämää kolmivarvashyppyrotan leukaluuta. Intomme kuitenkin laantui nopeasti, emmekä osanneet arvostaa löytöä samalla tavalla kuin Olli, joka on todellinen tiedemies.    
Lähdimme Ollin varoituksista huolimatta tutkimaan erämaata. Istuimme kahden dyynin välissä kahvia keittämässä, kun joukko miekoin aseistautuneita beduiineja piiritti ja vangitsi meidät. Jouduimme Emiiri Ahned Ahon kuulusteltavaksi. Hän epäili meidän vakoilevan öljykentällään. Vakuutimme yhteen ääneen olevamme viattomia, ja ettemme edes tienneet täällä olevan öljyä. Emiiri määräsi meille kuitenkin rangaistuksen.    
”Minulla on öljynporaustorneja öljykentälläni. Itäisestä vankisellistä näkee osan öljykenttääni, loput näkee läntisestä vankisellistä.  Ainutkaan öljytorneista ei näy molemmista selleistä, jokainen torni näkyy jommastakummasta sellistä. En kuitenkaan kerro teille näkyykö torneja molemmista selleistä. Sellit ovat niin kaukana toisistaan, ettei teidän kannata yrittää neuvonpitoa eikä tiedonvaihtoa keskenänne. Yrityskin rangaistaan kuolemalla.    
Toinen toiseen ja toinen toiseen vankiselliin. Huomenna tulee uskollinen palvelijani Abun el Aho ja tuo vettä ja taateleita tuolle laihalle tyypille ja kysyy häneltä montako öljytornia minulla on, jos vastaus on oikea vapautetaan teidät molemmat, jos vastaus on väärä katkaistaan kurkkunne. Ellei hän vastaa lainkaan kysyy palvelijani seuraavana päivänä samaa asiaa tuolta paksulta hyypiöltä."    
Emiiri osoitti minua sormellaan.    
”Näin vuorotellaan kunnes toinen vastaa”    
”Minä olen kuitenkin oikeauskoinen ja armelias mies, joten annan tyttärieni, joista toinen puhuu aina totta ja toinenkin joskus, auttaa teitä.    
Samassa neitokaiset tulivatkin, toinen heti paljastamaan.    
”Isukilla on kaksitoista öljynporaustornia”    
”Ei sillä ole kuin kahdeksan öljynporaustornia” vähättelee toinen.    
Emiiri hymyilee ovelan näköisenä. Palvelija hivelee kauhean näköistä sapeliaan.    
Simo vaikuttaa lähinnä huvittuneelta. Minä alan huolestua.    
On maanantai, meidät talutetaan vankiselleihin. Viikko on alkanut kurjasti.    
Emiiri pitää lupauksensa, ja vapauduttuamme kiiruhdamme Ollin leiriin.    
Olli ei ole edes huomannut poissaoloamme. Hän on löytänyt kolmivarvashyppyrotan täydellisen pääkallon, jonka hän uskoo mullistavan koko tieteellisen maailmankuvamme.   
Illalla virisi teltassa keskustelu.    
Olli: Montako tornia oli kaikkiaan?    
Simo: En tiedä.    
Olli: Eihän se niin kummallista ole, minä en edes tiedä mikä viikonpäivä nyt on.    
Mikä viikonpäivä oli?  

Vastaukset minulle tai suoraan Ollille.  Kysymyksen nimi mukaan vastaukseen.